Eenun kirjoitusnäyttöjä

Kouluvalmennus, 277-sanaa
Tänään valmentaisin toisen kerran taitavaa ratsukkoa rukkasta ja Naattia. Tuo pieni mutta pippurinen ori vakuutti minut edellisellä kerralla esteiden parissa, mutta tänään vuorossa olisi koulukiemuroita. Kentälle saapuessani ratsastaja oli juuri nousemassa rautiaan orin selkään ja pyysin heitä ottamaan alkulämmittelyksi käynnissä ja ravissa voltteja ja ympyröitä, tempon muutoksia sekä laukkaa pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Ratsukko teki työtä käskettyä ja ihailin orin täydellistä keskittymistä. Vaikka tehtiin vasta helppoja alkulämmittelyjä niin se keskittyi sata lasissa, eikä välittänyt kauheasta kevättuulesta joka pöllytti kuivaa hiekkaa sinne tänne. Ratsastaja huikkasi orin olevan jo valmis oikeisiin tehtäviin ja tänään keskittyisimmekin pohkeenväistöihin.

Aloitimme tekemällä niitä ensin ihan vain käynnissä. Tienä kulman jälkeen keskihalkaisijalle, suoristus ja lyhyelle sivulla. Orin keskittyminen oli vieläkin suorastaan kadehdittavan hyvää ja huomasin sen myös pienestä hymystä ratsastajansa suupielillä. Kemiat taisivat tänään osua kohdalleen ja ori näyttikin hyvin mukavalta ratsastaa. Se reagoi salamannopeasti ratsastajan apuihin ja suoritti niitä tarkasti ja huolellisesti loppuun saakka. Seuraavaksi sama juttu, mutta tällä kertaa ravissa. Tämä ei tuottanut ratsukolle ongelmia oikeastaan ollenkaan, ilmeisesti he ovat näitä treenanneet monta kertaa joskus ennenkin. Etuosa oli keveä, kuolaintuntuma pehmeä ja tahti säilyi erinomaisesti. Seuraavaksi otettiin väistöä ravissa ensin keskelle päin, siitä suoristus ja väistöä takaisin uralle. Ratsukko jatkoi virheetöntä suoritustaan, hetken ajan koin itseni jopa hieman turhaksi koska en löytänyt työskentelystä mitään moitittavaa. Loppuun pyysin vielä ratsastajaa kääntämään Naatin ensin pituushalkaisijalle, väistää muutaman askeleen oikealle ja nostaa siitä vasen harjoituslaukka ja laukata muutama askel. Sitten Naatti takaisin käyntiin, väistetään muutama askel vasemmalle ja taas viimeisestä väistöaskeleesta oikea harjoituslaukka. Hieman alussa oli haparointia, koska väistö tulisi tehdä normaalia jyrkemmässä linjassa jotta väistöt ja laukannostot mahtuisivat pituushalkaisijan matkalle. Toisella yrittämällä kaikki meni kuitenkin ihan hienosti ja annoin ratsukolle luvan lopetella ja aloittaa loppuverryttelyt.

Kouluvalmennus, 240 sanaa
Saavuin hieman myöhässä Kaunovaaran tallille hien valuessa karpaloina pitkin otsaani. Kotitalliini oli saapunut uusi tulokas ja se osoittautuikin todelliseksi tuholaistammaksi ja ensimmäiset yhteenotot kävinkin tuon tamman kanssa heti sen rymistellessä ulos trailerista. Tuo pirulainen nimittäin päätti, että punainen pösöni on jonkin sortin pakanallinen otus ja huomioni herpaantuessa potkaisi se lähelle päästyään siitä tuulilasin sisään. No, hevoselle lekuri tarkastamaan koiven lasinsirujen varalta ja itselle auton sijasta perinteinen polkupyörä alle ja ei kun polkemaan pientä maantietä pitkin valmentamaan suomenhevostamma Likkaa.

Ratsastaja oli mukavasti jo tehnyt alkuverryttelyt kun saavuin hikisenä ja hieman ärtyneenä kentän laidalle. Toivoin hartaasti, että tuo kaunis ruunikko tamma osaisi käyttäytyä, päivääni ei todellakaan mahdu enää toista tuholaistammaa ja kun se ensimmäinenkin odottaisi vielä illalla siellä karsinassaan… Ärtymykseni kuitenkin laantui nopeasti kun näin tuon tamman kauniit ja herkät askellajit. Ehkä tämä päivä kääntyisi vielä valoisammaksi. Aloitimme seuraavanlaisella tehtävällä, eli aluksi mennään pitkän sivun alusta pohkeenväistöä kohti keskilinjaa, muutama askel käyntiä ja takaisin pitkälle sivulle. Kulmasta laukannosto ja pääty-ympyrä vastataivutuksessa. Toisessa kulmassa siirtyminen koottuun raviin ja toinen pitkä sivu avotaivutusta. Ratsukko lähti reippaasti liikkeelle ja katsoin ihaillen Likan työskentelemistä. Se kuunteli hyvin ratsastajaansa, suoritti tämän käskyt hyvin nopeasti täydellä keskittymisellä loppuun asti ja käytti luonnostaan erinomaisesta takaosaansa. Pyysin laukannostoihin ja avotaivutuksiin hieman lisää napakkuutta ja useamman toiston jälkeen ne alkoivatkin näyttää paremmalta. Teimme suurimmaksi osaksi perusrakenteeltaan tuollaista tehtävää koko valmennuksen ajan, eikä Likka osoittanut kyllästymisen merkkejä. Toisto toistolta suoritukset alkoivat näyttämään jo suorastaan oppikirjamaisen erinomaisilta ja runsaiden kehujen jälkeen päästin ratsukon tekemään loppuverryttelyjä.

Estevalmennus, 667 sanaa
Tänään lähdin valmentamaan Sailan punarautiasta ruotsinpuoliveritammaa nimeltä Spaissi. Olin kuullut tammasta varsin sekalaisia huhuja, toiset väittivät, että se kelpaa lähinnä pakastimen täytteeksi ja toisten mielestä se oli mitä hienoin työmyyrä. No, tänään se nähtäisiin. Ilma oli mukavan keväinen kun kurvasin pienen ratsastuskoulun maneesin pihaan. Olimme sopineet Sailan kanssa pitävämme valmennuksen siellä, koska kummankaan tontilta ei omaa maneesia löytynyt. Tällaisella säällä olisi toki voinut ulkonakin olla, mutta kun nyt oli mesta jo varattukin niin mitä sitä enää muuttamaan.

Olin paikalla jo ennen ratsukkoa ja pyörittelin päässäni tulevan valmennuksen kulkua. Hyvin pian kuitenkin alkoi kuulua tuttu ja turvallinen trailerin kolina ja Saila saapui ratsastuskoulun pihaan. Tervehdin nuorta naista ja jäin innolla odottamaan, että minkälaisen shown tuo tamma järjestää päästyään pois trailerista. Pikkulinnut olivat juorunneet, että se olisi aiheuttanut kotiutuessaan murtumia ja sijoiltaan menneitä olkapäitä. Hartaasti toki toivoin, että tänään moisilta vältyttäisiin ja tamma näyttäisi sen satuponimaisen puolensa. Ainakin alun osalta pelkoni osoittautui turhaksi, sillä trailerista tuli ulos varsin uteliaalta vaikuttava tamma, joka kuitenkin heti vieraita huomattuaan alkoi pörhistelemään kuin mikäkin ori konsanaan. Nopeasti uuden paikan hajut ja äänet veivät kuitenkin tamman huomion ja Saila antoi sen rauhallisesti vähän katsella ympärilleen ennen kuin laittoi sille varusteet päälle. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat hengissä, ihan positiivista sekin.

Sailan noustessa selkään tamma yritti livahtaa nopeasti alta pois, mutta nuori nainen taisi olla tottunut jo tuollaisiin tempauksiin eikä vähästä hätkähtänyt. Sailan taivutellessa Spaissia ja tehdessä ympyröitä kävin hakemassa puomeja ja laitoin niitä maahan, jotta Saila voisi alkuverkata niitä apuna käyttäen. Spaissilla näytti olevan paljon virtaa ja se oli hieman malttamaton, tamman mielestä tuollaiset tylsät alkuverryttelyt taitavatkin vaikuttaa ihan turhalta ajanhukalta. Lopulta kun Saila oli jonkin aikaa tehnyt maapuomeja niin pystytin pari matalaa pystyä pitkälle suoralle. Puoliveritamma ei meinannut pysyä pöksyissään kun vihdoinkin päästiin hyppäämään, sen koko olemuksesta näki, että esteiden hyppääminen on sille enemmän kuin mieleistä. Tuollaista intohimoa onkin ilo katsella ja ratsukon yhteistyö näyttä päällisin puolin hyvin saumattomalta. Vaikka toki ratsastajan kädet ovat hieman kovilla tamman pursuessa energiaa joka suuntaan ja sen jokainen lihas oli valmiina räjähtävään lähtöön heti kun vain lupa annetaan.

Lämmittelyesteet sujuivat ratsukolta ilman ongelmia ja päätimme aloittaa itse valmennusosion. Muutama innokas tallityttö tuli seuraamaan valmennustamme ja päätinkin laittaa heidät hieman töitä tekemään ja kokoamaan pienen radan mukavan valoisaan maneesiin. Saila meni tamman kanssa sillä aikaa kevyttä laukkaa kun kasasimme esteitä ja vihdoin Spaissin alkaessa näyttää jo myrtsiä naamaa sileällä menemisen suhteen saimme radan valmiiksi. Esteet olivat noin metrissä ja siellä oli perus pystyjen ja oksereiden lisäksi myös yksi sarjaeste sekä varastosta löytämämme jonkinlaista muuria muistuttava este. Sarjaesteeltä muurille oli todella tiukka käännös, mutta muuten linjat olivat melko loivia ja helppoja ratsastaa jos ratsukko vain yhtään on hereillä esteiden jälkeen.

Saila pysäytti ensin rautiaan tammansa, kokosi sen uudelleen ja antoi kevyet laukka-avut. Ensimmäiselle pystylle ratsukko kiihdytti hirveää vauhtia ja tamma ponkaisi hirveällä ilmavaralla esteen yli ratsastajan myötäyksen tullessa hieman myöhässä. Kauhistelin, että näinköhän tämä menee ihan päättömäksi läpilaukkaamiseksi. Saila kuitenkin ryhdistäytyi todella innoissaan olevan tamman selässä ja seuraavalle okserille mentiinkin vähän hiljaisemmassa ja hallitummassa vauhdissa. Tällä kertaa myötääminenkin tuli justiinsa eikä melkein oikeaan aikaan ja ratsukko liiti komeasti esteen yli. Seuraavaksi olisi vuorossa kirkkaan värinen pystyeste. Tamma hieman epäröi esteen räväkkää väriä, mutta ratsastajan antaessa lisää vauhtia jäi epäröinti niille sijoilleen ja ratsukko hyppäsi komeasti tämänkin esteen yli. Seuraava käännös meni ratsukolta hieman pitkäksi ja lähestyminen seuraavalle okserille ei tullut täydellisestä kulmasta mutta tamma hyppäsi kuitenkin taitavasti tuonkin esteen ylitse ilman minkäänlaisia ongelmia. Seuraavaksi oli vuorossa sarjaeste. Ratsukko suoritti sen kieltämättä hieman rimaa hipoen, mutta kuitenkin puhtaasti ja sitä seuraava tiukka käännös meni ihan kelvollisesti. Muuri näytti hieman pelottavan Spaissia, mutta taas kerran ratsastaja tunsi ratsunsa ja sai rohkaistua sen helposti pelottavan esteen ylitse. Ja sitten vielä viimeinen pystyeste ja ratsukko oli maalissa puhtaalla suorituksella! Ei mikään turha ratsukko. Saila halusi kokeilla sarjan vielä uudestaan ja näin tehtiin. Sen jälkeen hypättiin tamman mielestä hieman pelottavia muuria ja räikeän väristä pystyä vielä muutaman kerran kunnes annoin ratsastajalle luvan tehdä loppuverryttelyt. Fiilikseni olivat positiivisesti vaikuttuneet, tuo hevonenhan oli varsin pätevä ja todella intohimoinen esteratsu! Ehdottomasti tulisin mielelläni joskus uudelleenkin valmentamaan tuota ruotsinpuoliveritammaa.

Estevalmennus 387 sanaa
Voi hyvänen aika millaisen valmennuksen jouduin tänään pitämäänkään! Olimme etukäteen sopineet rukkasen kanssa, että pidettäisiin lyhyt ja ytimekäs estevalmennus maneesissa, joka tuntui valmennettavalle suomenhevostamma Suffelille tuottavan ongelmia kotioloissa. Omistaja kertoi jo etukäteen, että tamma sitten on hieman omanlaisensa jolta kyllä löytyy potentiaalia, mutta kotona keskittyminen ja motivaatio tuottaa hieman ongelmia. Noh, ei siinä mitään - asenteella lähdin soitellen sotaan ja aloitimme valmennuksen pienellä okseriradalla johon oli sisällytetty muutama hyvin tiukka käännös joissa lähestymisten kanssa saisi olla tarkkana. Ratsastaja nosti energisen Suffelin reippaaseen laukkaan ja suuntasi ensimmäiselle okserille. Ponnistuspaikan kohdalla tamma kuitenkin päätti heittäytyä hankalaksi ja etupään sijasta se heittikin takapäätään ilmaan. Ratsastaja onnistui pysymään jollain hyvin ihmeellisellä tavalla kyydissä, mutta lopulta tamma karkasi täydellisesti hänen hallinnastaan. Se paineli menemään heittäen kumpaakin päätä vuorotellen ilmaan väistellen eteen tulevia esteitä. Viimeinen niitti ratsastajalle oli kuitenkin se kun Suffeli päätti hypätä eteen tulevan okserin ylitse ja jo jalustimensakin hukannut ratsastaja pääsi maistamaan komean ilmalennon päätteeksi maneesin pohjamateriaalia.

Ratsastajan noustessa ylös hiekasta ja puistellessa pahimpia tahroja pois housuistaan minä vuorostani otin tamman kiinni ja yritin vähän rauhoitella sitä. Kysyin rukkaselta, että lopetellaanko tähän, mutta huomasin nopeasti hänen ilmeestään, että emme todellakaan taida olla lopettamassa kesken kaiken. Kirosanojen virratessa valtoimenaan nuoren naisen suusta hän kipusi päättäväisenä takaisin tamman selkään ja otti sen verran tiukan asenteen, että Suffeliakin taisi hieman hirvittää. Rukkanen nosti laukan, tällä kertaa hieman hiljaisemman ja hallitumman sellaisen, ja ohjasi ruunikon tamman kohti ensimmäistä okseria. Tällä kertaa oikea pää nousi ilmaan ja ratsukko liiti esteen yli reilulla ilmavaralla. Nyt oli vuorossa tiukka käännös, josta olisi tärkeää saada onnistunut lähestyminen seuraavalle okserille. Suffeli heitti taas kevyesti takapäätään ilmaan, mutta lopetti nopeasti kun sai huomata ohjien kiristymisestä, että kyydissä matkustaja taitaakin olla ihan tosissaan tämän homman kanssa. Käännös olisi voinut olla tiukempikin, mutta ratsukko sai kuitenkin aikaan hyvän lähestymisen seuraavalle okserille, joten päätin olla puuttumatta siihen. Kolmannelle okserille kaarrettaessa Suffeli päätti säikkyä jotain nurkassa vaanivaa monsteria, jota kyllä kumpikaan meistä ihmisistä ei jostain syystä huomannut. Ratsastaja otti pätkän uudelleen ja tällä kertaa mystinen monsteri oli myös kadonnut tammankin näköpiiristä ja loppurata meni ihan hyvin ilman suurempia haavereita. Radan jälkeen Suffeli päätti vielä kertoa meille pukkiloikkien muodossa kuinka syvältä tällainen maneesissa treenaaminen on ja päätimmekin lopettaa valmennuksen siihen. Ratsastaja lähti hakemaan kylmää putoamisessa tärähtäneeseen kylkeensä ja loppuverryttelyt joutui tekemään valmennusta seurannut nuori tallityttö. Voi tyttöparkaa, toivottavasti Suffeli tajuaa olla hänen kanssaan edes hieman nätimmin…