Repomen

♡♡  VH16-018-0498  :::  meriitit ♡♡

Varusteet päälle saatuaan Repo kirjaimellisesti yrittää livahtaa huomaamattomasti pois paikalta, sillä orin työskentelymotivaatiota saa aina välillä hakemalla hakea kissojen, koirien, vihreiden muukalaisten sekä naapurin eläkeläisten kanssa. Sitten kun se sieltä jostain löytyy ja tulee pois piilostaan niin ori kyllä on nöyrä hevonen joka kulkee kouluakin niin kauniisti että se laittaa omistajankin ihan herkistymään. Ja toisinaan kun motivaatiota orilla ei ole niin koulutreenit ovat kirjaimellisesti pyöreän lihapullan laahustamista eteenpäin kolmella mutkalla, muutamalla kiemuralla sekä rimpulajaloilla höystettynä. Kaunista eikö vain, mutta ihan oikeasti kyllä Repo osaa vaikka ja mitä, mutta useimmiten se kultainen viimeinen kosketus eli opitun käyttöön ottaminen vain jää hieman vajavaiseksi. Estehevosena ori toimii joten kuten oikenlaisesti sillä sen kaunis tekniikka ja hyvä estesilmä kyllä veisivät orin ylitse vaikka minkä korkuisista esteistä, mutta rajansa ne ovat meidän lihapullallakin. Myöskään mikään esteratojen huimapäinen kaahailijalapsi Repo ei ole vaan sen kanssa edetään hitaasti mutta varmasti - periaatteella. Maastoesteistä Repo jopa itsekin pitää, vaikka kieltämättä välillä vihreiden niittyjen houkutus onkin sille liian suuri ja se lyö tyhmien tukkien hyppimisen 100 - 0. Tuskalla, hiellä, verellä ja kyyneleillä orin kanssa kuitenkin ollaan aina päästy maaliin asti vaikka pieniä ongelmakohtia saattaakin tulla matkan varrella.

Orin hoitaminen on helppoa puuhaa kunhan tarjoilut ovat karsinassa kunnossa. Mikäli omistaja on kuitenkin laittanut pulleahkon orin dieetille ja se ei saa safkaa eteensä niin on sen karsinaan aivan turha edes yrittää. Ja tottahan se on, että nälkäisenä alkavat kaikki pikkuasiat kiukuttaa. Repo osoittaakin hoidettaessa kotioloissa sekä erityisesti hänen valtakunnassaan (enkä nytten puhu siitä ruokavarastosta) oltaessa herkästi mieltään jos jokin asia ei häntä miellytä. Ruualla lahjominen on kuitenkin varsin kätevä tapa saada Repo taas nöyräksi lapseksi jolloin hoitotoimet ovat kaikille kivaa. Kavioiden puhdistamisen kanssa käydään kuitenkin aina pientä taistelua vaikka olisi kuinka hyviä namipaloja tarjolla, mutta kun ensimmäinen kavio saadaan raa'alla lihasvoimalla vastustamaan painovoimaa ja näin ollen nousemaan ilmaan nostaa Repo muita kinttujaan kuin minkäänlaista tappelua ei olisi äsken ollutkaan. Varusteita laitettaessa Repo pullistelee minkä kerkiää (tai sitten se on vain lihonut viime kerrasta mikä on aivan yhtä todennäköistä) ja välttelee nerokkaasti kuolaimien laittamista suuhun, mutta kärsivällisyydellä ja oveluudella tästäkin selvitään. Vieraissa paikoissa Repo käyttäytyy samallalailla kuin kotonakin mikä on toisinaan hyvä tai toisinaan huono juttu. Kisapaikoilla ollaankin muutamaan kertaan saatu hävetä silmät päästämme kun ori on jämähtänyt jollekkin hyvälle ruohopaikalle muutamaa minuuttia ennen kisasuoritusta eikä suostu liikkumaan vaikka kaksi ihmistä vuorotellen vetää ja työntää jokaiseen ilmansuuntaan. Kisoissa kaikki mahdolliset syömäpaikat kannattaakin kiertää suosiolla hyvin kaukaa, sillä kun Repo kerran ahterinsa parkkeeraa niin se ei siitä hirveän helposti liikahda pois.

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.

Tekstit © Eenu, ellei toisin mainita

Kuvat ©  VRL-00816