Huithapeli

♡♡  VH17-018-1081  :::  KTK-II ♡♡

Hippa palkittiin elokuun KTK-tilaisuudessa palkinnolla KTK-II (72p.)

Hippa on juuri se kyseinen otus mistä kaikki "paha" sai alkunsa. Ilman sitä olisin tuskin eksynyt aikaisemmin tylsiksi pitämieni suomenhevosten pariin vaikka kirveellä olisi uhattu, näin silloin niissä vain laiskoja ravureita tai ratsastuskoulun automaattiponeja. Jotenkin kummassa päädyin kuitenkin auttamaan ystävää hädässä ja ottamaan huolehdittavakseni hänen tummanpunarautiaan orinsa siksi aikaa kunnes hän löytäisi sille uuden kodin. Ystäväni ei itse pystynyt enää oria hoitamaan jouduttuaan muuttamaan työn perässä äkkilähdöllä ulkomaille. No, näin Hippa saapui minulle hoitoon, tai no eihän se mihinkään saapunut vaan minä saavuin sen luokse kun ori asusteli yksityistallilla. Täysihoitoon ei kuitenkaan tähän hätään ollut varaa, joten jonkun piti tuota oria käydä katsomassakin. Ensimmäisellä kerralla vierailin orin luona naama nyrpeänä ja odottelin kauhistuksella sitä päivää kun minun pitäisi alkaa liikuttamaan tuota hevosta. Eihän se varmaan edes osaisi kulkea eteenpäin. 

Jokainen varmaan voikin jo arvailla, että tuon ensimmäisen vierailuni jälkeen olin aivan myyty ja rakastunut tuohon tummanpunarautiaaseen suomenhevosoriin. Se mursi jokaisen ennakkoluuloni heti ensisilmäyksellä ollessaan iloinen ja utelias nuori hevosenalku, joka oli vielä kaiken lisäksi ihan pirun komeakin. Taisin malttaa käydä kahtena päivänä orin luona ennen kuin laitoin kaverilleni viestiä, että minkälaisen ystäväalennuksen minä mahtaisin tuosta orista saada. Kaverini naureskeli, että nytkö sä jo alennut suomenhevostätiratsastajaksi vaikka ennen et edes suostunut koskemaan niihin. Lopulta kuitenkin kaupat tehtiin käytännössä ilmaiseksi ja kaverini oli vain onnellinen, että hänen hevosensa saisi erinomaisen kodin vieläpä hyvän kaverin luota. Näin alkoi minun ja Hipan taival, vaikka se nyt suomenhevonen sattuikin olemaan. 

Hippa todellakin on luonteeltaan oikea kultakimpale! Se on todella ihmisrakas ja ystävällinen ori, välillä se taitaakin pitää itseään melkoisena sylivauvana. Hieman siinä on kuitenkin itsepäisyyden vikaa tietyissä asioissa ja välillä me pidetäänkin pitkiä keskusteluja ja silmiin tuijotus - kisoja siitä, että kumpaan suuntaan mennään ja kumpikohan meistä nytten olikaan se pomo. Orille tuollainen käytös ei toki ole mitään uutta, joten se oli ihan odotettavissa. Tarpeeksi kauan kun vain jaksaa odottaa pitkäjänteisesti ja pitää oman mielipiteensä niin Hippa kyllä ajan kanssa alistuu ihmisen tahtoon. Hippa on todella utelias kaveri ja se onkin aina tutkimassa jokaisen uuden ihmisen ja paikan läpikotaisin. Ori tykkää myös maistella hiuksia ja taskut pitää tietenkin myös tutkia aina herkkupalojen varalta. Person vikaa orissa onkin vaikka muille jakaa, se voisi kirjaimellisesti syödä ihan mitä vaan milloin vain vaikka kuinka paljon. Ruuastaan se onkin hyvin tarkka ja ruoka-ajan ollessa myöhässä alkaa karsinasta kuulua nälkäisen ja tyytymättömän hevosen kavioiden kolina. Saadessaan ruokansa ori taas rauhoittuu ja jatkaa elämäänsä varsin tyytyväisena kun on maha täysi.

Ensimmäistä kertaa noustessani Hipan selkään yllätyin kuinka energinen ja reaktiivinen se on. Sen työmoraali on aina päivästä toiseen huippu korkealla vaikka treenattaisiin ulkona ja vettä sataisi kuin sangosta kaatamalla. Luovuttaminen ei myöskään kuulu orin luonteen piirteisiin vaan se tekee kaiken aina kunnialla loppuun asti. Ratsuna Hippa on melko kevyt ratsastaa ja sen sulavat askellajit ovat mukavia istua kyydissä. Hippa osaa ja tekee mielellään niin koulua, esteitä, maastoa kuin valjakkoakin, joten se onkin siis oikea monitoimipolle. Koulussa ori näyttää pirun kauniita liikkeitään ja malttaa kuunnella ratsastajansa apuja vaikka välillä energiaa tuntuukin olevan niin paljon, että kentän kokoa voisi hieman suurentaa. Esteillä Hippa on melkoinen kaahailija, mutta jarrutkin löytyvät aina tarpeen tullen. Se on huolellinen ja hyppää mistä vain mikä on välillä hyvä ja välillä huono juttu. Ori korjaa mukavasti ratsastajan tekemiä pieniä virheitä, mutta toki eihän sekään ihmeisiin pysty. Maastoesteillä Hippa on varmajalkainen ja rohkea, sitä ei pelota vaikka möröt kirjaimellisesti hyppisivät pensaikoista nenän eteen. Vauhtia orilta löytyy, mutta usein turvallisuuden nimissä ratsastaja joutuu hieman pidättelemään Hipan menohaluja. Kärryjen edessä Hippa on nöyrää poikaa, joka toteuttaa tarkasti kuskinsa pieniäkin käskyjä. Se on jälleen kerran tarkka ja periksiantamaton, eikä se lannistu pienistä epäonnistumisista. Maastossa puksutellessa ori on energinen kuin mikä ja pelkästään sana laukkapätkä saa sen jo lähes tulkoon karkaamaan käsistä. Se on kuitenkin varmajalkainen ja rohkea, joten mitään epämääräisiä säikkymisiä tai pelleilyä sen kanssa ei tarvitse pelätä vaikka oltaisiinkin yksin liikkeellä pimeässä metikössä. 

Hoidettaessa Hipan uteliaisuus saattaa hieman käydä välillä hoitajan hermoille, mutta tietenkään ori ei tarkoita mitään pahaa. Harjauksesta Hippa nauttii täysin siemauksin ja yleensä se yrittääkin tunkea päätänsä hoitajan syliin lisää rapsutuksia kerjäten. Kaviot nousevat maasta aina lyhyen keskustelun jälkeen kun ori hanaa aluksi koko painollaan vastaan, että en muuten varmana nosta. Oveluudella, kärsivällisyydellä ja kultaisella olemuksella, eli auktoriteetillä tästäkin kuitenkin selvitään kunnialla ja lopulta Hippa nöyrtyy ja jalka nousee vihdoin ilmaan. Varusteita laitettaessa Hippa on vähän malttamaton, mutta nopeasti toimiessa se ottaa jopa kuolaimetkin helposti suuhunsa, eikä jaksa alkaa edes hieman pullistelemaan. Selkään noustessa Hipalla on ilkikurinen tapa lähteä kävelemään juuri ratsastajan ponnistaessa, mutta tiukalla komennuksella uudella yrittämällä ori seisoo nöyrästi paikoillaan. Talutettaessa Hippa on oikea enkeli, vaikka erityisesti keväisin vihertämään alkavat tienreunat olisivatkin sen mielestä erittäin houkuttelevia. Pääasiassa se kuitenkin kävelee ihan nätisti taluttajan vierellä eikä pelleile vaikka naisväkeä tulisi vastaan.

Hipan isä Himpskatti on komea rautias ori, joka toimii tällä hetkellä nuoren mutta potentiaalisen ratsastajatytön ratsuna kisaten aluetasolla esteitä ja koulua. Himpskatti on kuitenkin ollut jonkin aikaa myös suomenhevoskasvattajan omistuksessa jolloin se oli aktiivisesti tarjolla jalostukseen. Luonteeltaan Hipsuksi kutsuttu ori on kunnon macho, mutta kuitenkin ihmisille kiltti kuin mikä. Ratsuna se on voimakas ja vauhdikas, mutta kuuntelee kuitenkin ratsastajaansa eikä sooloile omiaan. Säkäkorkeutta orilta löytyy 160cm ja sillä on isokokoinen läsi ja herasilmät. Jälkeläisiä orilla on tällä hetkellä 12, mutta se tulee varmaan vielä saamaan muutaman jälkeläisen elämänsä aikana. Jälkeläisilleen ori on periyttänyt monipuolisuutta, komeaa rakennetta ja orin isot merkit ovat myös periytyneet suurimmalle osalle jälkeläisistä.

Hipan isänisä oli jo edesmennyt Hömötiainen. Tuo hieno 163cm korkea ori tuli melko hyvin menestyneestä suvusta josta löytyy monipuolisesti niin yleis-, työ- kuin ajopainotteisiakin yksilöitä. Monen erilaista tyyppiä edustavan sukunsa puolesta Hömötiainen olikin oikea monitoimihevosten kuningas, sillä se haali palkintoja sylikaupalla niin korkean tason koulusta, esteistä ja kenttäratsastuksesta, sekä valjakkoajosta ja näyttelyistä. Kilttinä luottoponina Hömötiainen toimi myös lasten kärryhevosena ja opetti se myös omistajansa veljen tytön ratsastuksen pariinkin. Hömötiainen hyväksyttiin kantakirjaan ykköspalkinnolla ja se kiersi myös varsana erilaisia arviointeja hyvin tuloksin. Jälkeläisiä Hömötiainen eli kotioloissa Hemuliksi kutsuttu vaaleanrautias ori sai yhteensä 10 ja ne kaikki ovat osoittautuneet monipuolisiksi, terveiksi ja hyväluontoisiksi suomenhevosiksi.

Hipan isänemä on sympaattinen kulomusta Kisukatti, joka asustelee tällä hetkellä Ruotsissa kisahevosena. Tamma kuitenkin syntyi Suomessa pienessä ratsastuskoulussa, mutta paikan omistaja totesi kyvykkään hevosen potentiaalin menevän hukkaan lasten kanssa eikä se luonteeltaan ollut hirveän sovelias lasten pariin. Katti on hoidettaessa ja talutettaessa suoraan sanottuna keskittymiskyvytön kakara, jonka kanssa saisi olla silmät selässäkin ja mielellään useammat sellaiset. Niimpä Katti myytiin Ruotsiin jossa se kisaa tällä hetkellä kenttäratsastuksen parissa varsin hyvällä menestyksellä. Ratsuna 154cm korkea tamma on hyvin päättäväinen ja energinen, mutta kuitenkin hallittavissa oleva. Varsoja Katille on syntynyt vasta yksi, mutta suunnitteilla on toinen varsa kunhan tamma jää eläkkeelle kisojen parista. Ainokaiselleen Katti on antanut palan vauhdikkuuttaan ja potentiaalia kisakentille.

Hipan emä, kaunis tummanpunaruunikko Pietaryrttihillo on pieni ja pyöreä suomenhevostamma joka hurmaa ihmisen jos toisenkin suloisella olemuksellaan ja kiltillä luonteellaan. Pienestä koostaan huolimatta 152cm korkea suokkitamma on kuitenkin varsin kyvykäs ratsu jolta ponnistusvoimaa löytyy sen verran, että isompiakin hirvittää. Ruttu - lempinimeä kantava neitonen asustelee tällä hetkellä eläkekodissaan pienen maalaistalon pihalla ruohoa mutustaen ja aurinkoa ottaen, mutta vielä muutama vuosi sitten se kierteli kisakenttiä ponikokoisen nuoren naisen kanssa, lähinnä esteitä niin maastossa kuin radallakin. Koulukiemurtelut eivät ikinä ole kuuluneet hieman sipsuttamisen vikaa omaavan tamman bravuureihin, mutta kyllä se on sinnikkäästi koulutettu vahvalle helppo B tasolle, melkein helppoon A:han asti. Jälkeläisiä Ruttu on pyöräyttänyt maailmaan neljä joista kaikista on kasvanut mukavia kisakavereita kera suloisen olemuksen.

Hipan emänisä on ruunikko Peijooni - niminen suomenhevosori, joka on niittänyt menestystä runsaasti erityisesti näyttelykehissä. Rakenteeltaan ja luonteeltaan erinomainen ori syntyi yksityishenkilölle jouluaattona, mutta varsin nuorella iällä se myytiin paikalliselle suomenhevoskasvattajalle. 158cm korkea ori on kilpaillut pääasiassa vain valjakkoa, mutta on se muutaman kerran kokeillut siipiään myös ratsun hommissa kouluratsastuksen parissa. Peijooni on kantakirjattu ykköspalkinnolla ja jälkeläisiä tuolle luonteeltaan hieman hiljaiselle sivustaseuraajalle on syntynyt mukavat 13-kappaletta. Suurin osa orin jälkeläisistä on perinyt sen taidot valjakkoajon puolella, sekä tietenkin rodunomaisesti täydellisyyttä hipovan rakenteensa, mutta joukkoon on mahtunut myös muutama musta lammas joiden kanssa voisi sanoa, että omena on kyllä pudonnut kauas puusta.

Hilpan emänemä oli kaunis punarautias Himalainen, joka loisti huippuvuosinaan niin este- kuin kouluratsastuksenkin kisoissa. Tamma kisasi kansallisella tasolla keräten ison kasan ruusukkeita ja pokaaleja, mutta lopetti kuitenkin varsin nuorella iällä jalkavaivojen takia. Suloinen tamma jouduttiinkin lopettamaan aivan liian aikaisin kun jalkavaivoihin eivät enää lääkket, hieronnat tai hoidot auttaneet ja sen käveleminen muuttui päivä päivältä tuskaisemmaksi. Säkäkorkeutta Himalaiselta löytyi 155cm ja luonteeltaan tamma oli hyvin pirteä ja ehkä hieman ilkikurinenkin, mutta pahaa se ei tarkoittanut kenellekkään. Tamma jätti jälkeensä kolme upeaa varsaa jotka ovat kaikki kasvaneet hienoiksi hevoskansalaisiksi ja vieläpä varsin päteviksi sellaisiksi. 

Hippa on tarjolla jalostukseen tuontisukuisille suomenhevostammoille.

t. Nupun Pullahiiri (s. 15.09.2015) e. Punavälke, om. Hippaleikin

o. Seppäjärven Huitelija (s. 12.07.2017) e. Tulikukkanen, om. Kesärannan Hevostila

o/t. Varsan nimi (s. 00.00.0000) e. Emän nimi, om. Omistaja

01.07.2017 NJ Huvitus, t. Jannca & Vibaja, irtoSERT

ESTEVALMENNUS
15.05.2017 Kilpailukeskus Chermia, +400-sanaa - Cherry

Eenu saapui hyppäämään todella komean tummanpunaisen suomenhevosen kanssa. Hipaksi nimetty ori marssi heti ensimmäisenä tekemään tuttavuutta kanssani, ja pakkohan se on mainita että aikamoinen herrasmies siinä onkin kyseessä. Lähtiessään verryttelemään taisi ori jo napata pienen palasen sydämestäni mukaansa, ja lähtiessään kotimatkalle se otti loputkin mukaansa. Kerrassaan valloittava persoona!
Itsenäisen verryttelyn jälkeen työskentely aloitettiin alle polvenkorkeuisilla esteillä. Suora linja tämän kokoisilla esteillä taisi lähinnä säälittää potentiaalista estehevosta, sillä se hädin tuskin viitsi nostella jalkojaan puomien ylitse. Välitkin se eteni vielä tasaisesti, vaikka toisto toistolta se alkoikin kerätä hieman lisää kuumaa. Eenu tuntui kuitenkin hyvin tietävän, miten hevosta ratsastetaan ja näin ollen pääsimme nopeasti siirtymään pidemmän linjan pariin.

Siinä alkoikin sitten jo olla hieman ongelmia, kun muutamaan otteeseen Hippa kokeili onneaan syöksyessään varoittamatta eteenpäin. Epätasaisuus ei kuitenkaan tainnut olla hevoselle mikään uusi juttu, sillä ratsastaja ei asiasta hämmentynyt vaan palautti hevosensa kerta toisensa perään takaisin ruotuun. Sekös Hippaa harmittikin, mutta kiltisti se kuitenkin tyytyi kuuntelemaan ratsastajaansa. Sarjaväliin innokkaalla hevosella oli hieman ongelmia mahtua, mutta näppärästi se keräsi jalkansa hyppyihin mukaan niin kaukaa kuin läheltäkin.
Kaarevilla linjoilla riemu vasta olikin ratketa, kun esteet alkoivat lähestyä valmennuksen maksimikorkeutta. Hippakin alkoi hypätä oikeasti kunnolla esitellen hienoa estetekniikkaansa ja valtavaa voimaansa, aina välillä kun ratsukko ajautui hieman huonompiinkin paikkoihin. Salavihkaisesti ori kuitenkin pyrki kiihdyttämään tahtiaan koko ajan, ja aina silloin tällöin se siinä hetkellisesti onnistuikin. Erityisesti kaarevat antoivat siihen mahdollisuuden, kun askelmäärät eivät olleet niin justiinsa, kuten aiemmin valmennuksessa ensimmäisellä linjalla oli ollut. Hippa hyppäsi kaiken kyselemättä hienosti, mutta pidätteisiin se ei aivan yhtä kuuliaisesti olisi malttanut vastata. Oikeita askelmääriä ratsukko kuitenkin väliin sai, joten siirryimme viimeisen linjan pariin.

Jyrkkä ja lyhyt kaareva pakotti Hipankin kuuntelemaan ratsastajaansa, sillä muuten se ajautui linjan toisen esteen ohi joko kaahatessaan liian lujaa tai kääntyessään liian huonosti. Tehtävä osoittautuikin ratsukolle varsin oivalliseksi, sillä nopeasti Hippa hiffasi jutun juonen ja alkoi kuunnella hieman tarkemmin ratsastajan sille osoittamia suuntamerkkejä. Siinä samalla se ihan vahingossa herkistyi jarruillekin. Itse asiassa kääntäminen heti esteen jälkeen onkin loistava harjoitus hallita vauhtia, kunhan muistaa sitten välillä myös treenata sitä suoraan eteenpäin jatkamista. Kun viimeinenkin rata sujui hienosti, oli jäljellä vielä radan hyppääminen. Siinä kaikkien esteiden ollessa siellä 90cm tietämissä, meinasi Hippa lähteä paljon pahemmin kiitämään suorilla linjoilla kuin mitä se teki kaarevilla. Hyviä kotitehtäviä ovat siis sekä kääntäminen että eri askelmäärien sovittaminen väleihin. Innokkaalla hyppääjällä ei myöskään välttämättä olisi huono idea ylittää pientä kavalettia vaikka päivittäin, jotta hyppääminen ei olisi sellainen kerran viikossa spesiaalijuttu, josta pitää aina olla hurjan innoissaan. Tiettyyn pisteeseen saakka into on hyvästä, mutta ei liiallisuuksiinkaan ole hyvä mennä!

Tekstit © Eenu, ellei toisin mainita

Kuvat © Vapaasti by AK